11-25.4 2016

Tokyo towerilla oli oma one piece teemapuisto. Emme menneet itse teemapuistoon aikataulullisista syistä mutta ehdeimme käydä sentään mugiwara storessa ja nappailemaan muutamia kuvia. 

Kyseistä teemapuistoa valitettavasti ei ole enää ollut tokyo towerilla vuoden 2020 jälkeen, koska korona.

Kävimme myös uudestaan ikebukurossa ja toisiks viimisenä päivänä jäin hotelliimme koomaamaan migreenissä kun muut lähti käymään vielä akihabarassa.

Majapaikassamme oli ohuet futon patjat ja sen vuoksi nukuin todella huonosti yöni mikä saattoi osittain aiheuttaa sen migreenin.

Viimeisen yön ja paluu matkan muistan kuitenkin kuin eilisen. En nukkunut yöllä yhtään ja meidän piti poistua majapaikaltamme ennen aamu kuutta ja lähteä liukumaan juilla kohti Naritaa mikä on myös sitä ruuhkaisinta aikaa julkisilla kulkiessa. 

Junissa olimme kuin sillit purkissa sisäkkäin, limittäin, poikittain ja paikoin jopa lusikassa.

Lentokentälläkin sattui ja tapahtui kaikennäköst ja luulin jo hetken ettei yksi meistä pääsisi lainkaan suomeen asti.

Kaveril oli nimittäin laukku liian painava ja sitä piti säätää et se saa ostettuu yhden lisälaukun ruumaan. Muistaakseni tässä oli joku et sitä ei voinu maksaa käteisellä ni se toi hieman säätöä matkaan. Lopulta kun pääsimme siitä lähtemään kohti turvatarkastusta tuli uusi mutka.

Samaisella kaverilla oli jääny linkkuveitti taskuun ja sit etittiin postitoimistoo et se saa lähetettyy sen puukon suomeen.

Minä ja toinen kaveri odotellaan turvatarkastuksen toises pääs et koskakohan se tulee. 

Alkoi jo hieman kiirekkin olemaan et ehdimme lennollemme.

Lennolle pääsimme kuitenkin kaikki yhdessä yhtenä kappaleena kiireestä huolimatta. Paljoa aikaa ei kuitenkaan jäänyt et oli aika hilkulla.

En osaa nukkua lentokoneessa joten suomenpuolella olin silmät tulessa ja aivot tuutissa. Lento kesti silloin n.8-9tuntia.

Lopulta kun pääsin helsingin rautatieasemalle repulla ja kahdella laukulla menin ostamaan junalippua ensimmäiseen junaan joka lähtee tampereel. 

Ostin lipun ja huokaisin helpotuksest et pia pääsee nukkuun. Katsoin lippua, katsoin kelloa ja totesin et ei helvetin perse, nyt on KIIRE.

En ollut katsonut milloin juna lähtee ni mul oli 2min aikaa ehtiä junaan. Ehdein juuri ja juuri junaan.

Vedin henkeä ja katsoin taas lippua missä vaunussa mun paikka oli ja sit katsoin ekaa vaunua johon nousin ja koin toisen järkytyksen. Mun paikka oli junan toisessa päässä. No siinä minä sitten kiikuttelen laukkuja vaunusta toiseen ja kun pääsin ravintolavaunuun joka oli puolessa välissä ja ostin juomista ni myyjä oli ihana ja sanoi vahtivansa yhtä laukkuani sen aikaa kun vien repun ja toisen laukun omalle paikalle. 

Oltiin menty jo pitkälle yli Hämeenlinnan ennen kuin sain kaikki laukut omalle paikalleni. Olin aika tööt mut selvisin.

Tampereelle päästyäni ystäväni odotteli rautsikalla autoni kera ja se oli jo lottovoitto et ei tarvi roudata laukkuja enempää.

Iltaan mennessä laskeskelin kauanko olin valvonut putkeen. En muista enää paljonko se oli mut lähemmäs 40h se oli ellei enemmänkin.

Seuraavana päivänä kun olin nukkunut hyvät yöunet lähdin ajamaan kotia kohti. Oli kyl hiukan outoa ajaa autoa yli 2viikon tauon jälkeen 

Silloin päätin että viimeiseksi japanin matkaksi tämä ei jää. Eikä se jäänytkään.