10.12.2024
Viiminen puolivuotta on ollut todella stressaavaa, ahdistavaa ja toivotonta mutta on hyviäkin asioita tapahtunut.
Vanhempani erosivat ja olen äitini puolesta siitä iloinen sillä isäni kanssa heihän välinsä eivät olleet enää hyvät moneen vuoteen mutta ei minun ja isäni välitkään kovin hyvät olleet.
Nyt olemme äitini kanssa kahdestaan käsivaivojemme kera. Mutta voin sanoa että kotona on ihan eri ilmapiiri kuin mitä silloin kun isäni asui vielä saman katon alla.
Syyskausi piti sisällään hyviä ja huonojakin hetkiä. oli tracon, turriristeily, finfur animus, gingacon ja ny viimisimpänä olin 7.12 furtronic reiveis ekaa kertaa.
Jotenkin olen nyt huomannut että olen normaalia enemmän suomen turriskenessä menossa joka paikkaan. Sain jollain tuurilla uusia ystäviä.
Mutta on sitä murheitakin. Kelan sairaspäiväraha loppu 31.10 ja ny on 10.12 enkä ole tällä välillä saanut rahaa mistään.
Voin siis sanoa että säästöt on kaikki käytetty ja tukia ei tule mistään vaikka mul on kaiken maailman lausuntoja ja mustaa valkosella ni mistään ei tunnu apua tulevan.
Huomenna 11.12 mul on lääkäri aika mun omal työterveyslääkäril ni katotaan sen kans seuraava suunitelma. Laitetaan varmaan kolmas hakemus ilmarisel ja odotetaan se oletetty kielteinen päätös ja tällä kertaa valitetaan jos kokevat mut työkykyseks tän ranteen takia.
Ellei joku jo tiedä niin mun vasemmast kädest puuttuu yks jänne kokonaan ni mul o enemmän ja vähemmän kovia kipuja ranteessa.
Päivät menee siinä et olen väsyny kun on unettomia öitä kipujen takia ja lähes päivittäin syön VAHVOJA särkylääkkeitä et pystyn edes olemaan.
Viime yönä mm.sain ahdistus kohtauksen kun kivut oli jäätävät ja tälleen jälkeenpäin päiväl kun mietin niitä ajatuksen pistoja mitä mul tuli tyyliin n.5AM ku itkin kivusta ja ahistuksesta ni silloin mietein pienen hetken jopa kuolemaa.
Ni mua oikeest hiukan pelottaa et jos ahistuskohtauksen aikana kun oon kovissa kivuis ja tuskis ni ajatukset juoksee tohon asiaan ni mä en kestä.
Oikeesti en halua kuolla tai mtn pahaa. en itselleni, enkä kenellekkään. (Migreeniä ei lasketa jos mieles puörii tuo asia, sillo aivot ei muutenka toimi.)
Opiskelemaan aijon yhä hakeutua heti kun haut alkaa, en aijo jäädä paikalleni odottamaan itsesääliä ja mielen romahdusta.
Satunnaisesti olen täsä tehnyt tilaustöitä. En niistäkään ole kovinkaan paljoa saanut mutta se on hieman pidentänyt ettei rahat ole ihan loppu. toku nyt mun tilil on vain 24e parin laskun jälkeen ja loppukuust tulee 400e laskut ja alkuvuodest heti n.450e Akiran vakuutusmaksu.
Äitini toki on luvannut auttaa ja maksaa ne mikäli en saa rahaa ennen niiden eräpäivää mutta ei sekään ole oikein että äiti maksaa melkein 30v lapsensa laskuja. Olen avoin tässä asiassa ja tää oikeesti hävettää ja tuntuu nöyryyttävältä. Mutta en mä myöskään tätä tilannetta toivonut.
JOS mun vasen käsi olis normaali, ja näitä kipuja ei olisi ni olisin yhä tekemässä töitä, ehkä jopa tälläkin hetkellä jos sattuis olemaan iltavuoroviikko.
Vaikka talouden tilanteeni on nyt TODELLA heikko ni aijon tästä vielä nousta. Olen nähnyt ihmisiä jotka on minuakin huonommassa tilanteessa eikä jaksa tehdä asialle mtn ni en aijo jäädä jakamaan sitä kohtaloa.
Tästä noustaan vielä.
Ja se.... On mun uudenvuoden lupaus. Pohjalta ylös kuin feenix lintu.
Lisää kommentti
Kommentit